Nuhevima-projektissa yhtenä tärkeänä tehtävänä on ollut myös lisätä nuorten tietoutta ruokahävikistä ja kasvattaa ruoan arvostusta. Siitä, miten ihan omilla arjen valinnoilla tai kulutustottumuksilla voi helposti vähentää biojätteisiin päätyvän ruoan määrää.
Projektimme kyselyihin vastanneilla nuorilla tietoisuus ruokahävikistä
on kuitenkin hyvällä tasolla. Vain 10% vastaajista ei tiedä mitä ruokahävikillä
tarkoitetaan (tilanne vuodelta 2016) ja runsaasti tietoa ruokahävikistä saaneita on lähes viidennes
nuorista. Tieto asiasta kulkee nuorille tällä hetkellä parhaiten koulun
oppitunnilla, sekä television ja sosiaalisen median/internetin välityksellä.
Helsingin Sanomat kirjoittaa 3.11.2017 jutussaan samasta aiheesta: Yli miljoona annosta kouluruokaa lentää vuodessa roskiin pääkaupunkiseudulla. Jutun mukaan suurin haaste on saada nuoret ruokalaan ja syömään lounasta. Suurin syy on asenteissa ja suhtautumisessa kouluruokaan. Näin jo valmistettua ruokaa päätyy roskiin, kun opiskelijat eivät tule sitä edes syömään.
Nuoret syövät kouluruokaa, jos laatu vastaa odotuksia. Lähes puolet NuHeViMa-projektissa mukana olevista nuorista kertoo jättävänsä ruokaa harvemmin kuin kerran viikossa. Yleisin syy, miksi ruokaa kuitenkin jätetään, on se, että maku tai laatu eivät vastaa odotuksia. Noin 30% vastaajista myöntää kuitenkin sen, että syy ruoan jättämiseen on itsessä: tuli otettua liikaa ruokaa lautaselle. Herää kuitenkin kysymys, onko esimerkiksi kouluruokailussa kasvisten laatu ja monipuolisuus kohdallaan, koska yleisin syy ruoan jättämiselle on se, että maku tai laatu eivät vastaa odotuksia.
Miten teidän koulussa on informoitu nuoria ruokahävikin määrästä ja siihen kuluvasta rahasta? Näkyykö biojätteisiin päätyvän ruoan osuus millään tavalla nuorille? Lisääkö tieto tuskaa vai ymmärrystä nuorten keskuudessa ja muuttaako se käyttäytymistä, siinäpä hyviä pohdintoja jokaiselle koululle.
Nuheviman seurantakyselyyn on vastannut vuosien 2015-2017 aikana jo yli 300 ammattiopistojen tai lukion opiskelijaa Seinäjoella, Turussa, Eurajoella ja Kajaanissa. Projektin seurannan tarkempia tuloksia saadaan loppuvuodesta 2017.